Kun muut keräsivät omaisuutta ja sijoittivat rahojansa tuottamaan, niin matkustimme laajalti. Digikamera kulki mukana ja kuvat ovat nyt mukavaa katseltavaa. Ei niistä matkakohteista mieleen jäänyt paljonkaan. Joku erikoinen muisto joskus palautuu mieleen. Mutta kuvat tuovat takaisin kuvan kohteeseen liittyviä muistoja; lämpöä, ääniä, ihmisiä ja ihmettelyä siitä kuinka erilaista onkaan maailmalla. Kuva Casabalancasta Afrikan rannalta. Olimme  tulleet viikon yli Atlantin ja matka jatkui Barcelonaan, josta laivaan astui rakas tyttäremme ja vävy ja pikkutyttö.

Matka Rukajärvelle ja Repolaan, alueelle jonka suomalaiset valtasivat toisessa maailmansodassa ja alkoivat elämään kuin omaansa. Sodan jälkiä nähtiin paljon ja korpea. Ihmiset olivat ystävällisiä ja puhuivat karjalan kieltä. Kuvassa korpijoki, jonka vettä eivät saasteet ole samentaneet.