Käytän sähköpostia ja Facebookkia, Omakantaa ja Kansalaisaloitetta. Seikkailen keskustelupalstoilla, joilla käytän paljon omia kuviani tehostamaan sanomaani. Facebook on aika mainio kuva-arkisto, josta löydän kuvia kun niitä tarvitsen. Käytän Applen iMaccia, ja ei ole ollut vaivaa viruksista ja haittaohjelmista. Mutta mutta, mikä mieltä painaa? Se että ihmiset eivät paljon käytä tietokonetta kuitenkaan. Hienoja keskustelualustoja on väännetty aikaiseksi mutta eipä niillä ole käyttöä, ei keskustelua, ei kuvia eikä kanssakäymistä ihmisten kesken. Onhan viimeaikoina ollut politiikkojen laulun aiheena ollut koko Suomen digitoiminen, niin että kaikki pelaa tietokoneilla ja sen varjolla ja siitä syystä on saatu työpaikkoja vähennettyä ja rahaa enemmän sijoittajille ja osakkeenomistajille maksettaville  vuosittaisille osakkeiden  tuotoille, joita ei sitten veroteta niinkuin verotetaan työtuloa. Höpinää ja rahanhimon laulua on koko digitoiminen. Olemme riippuvaisia mobiiliverkoista, joiden omistus ja tuotot valuu ulkomaille raharikkaille. Mobiilin ja tiedonvälityksen kaatuminen aiheuttaisi melkoisen katastrofin yhteiskunnassa. Olen pessimisti nykyelämänmenon suhteen.

Sevillassa flamengoa esitettiin katuyleisölle bussipysäkillä kuljetustansa odottaville.

 

Kun kuvaa paljon tulee kuvattua myös ihmisiä. Kamerassa kun on suljinääni otettu pois niin kuvanottoa ei havaitse sen perusteella. Salakuvaustani perustelen sillä, että kun liikkuu alueilla, joilla on kymmeniä miljoonia asukkaita niin ei kuvaaminen loukkaa yksityisyyttä.  Kuvamateriaalissa, joka ympäröi meitä ei voi olla lupa kuvaan jokaiselta kuvatulta. Alkakoon kuvajono Karibialta, jossa kirkossa oli palvelus menossa ja tämä tyttönen istui kirkonaidalla. Etäisyydeltä otin kuvan, jossa hamosen väri on se hyvä juttu.

Barcelonassa katutaiteilijat valmistautuivat esitykseen ja ihmiset pysähtyivät seuraamaan.

Maarianhaminassa paikallisia mustia enkeleitä. 

Sharm el Sheik  Punaisella merellä. Ohikävellessä kuvattu palatessa lasipohjaveneeltä koralleja tähystämästä. 

Venepoika usean kuvan sarjasta. Täytyy kuvata 1000 kuvaa, että yksi on hyvä, se promillesääntö se.

Etelä Portugal, Algarven maakunta, Portimao

Napolissa syötiin puulla  kuumennetussa uunissa paistettua pizzaa ja kierreltiin muotiputiikeissa.

Kun valokuvaa tahi niinkuin nykyään digikuvaa, niin kuvien joukkoon tulee esimerkkejä siitä mitä valo on. Ja minkälaisia muotoja ja sävyjä valo saa. Kaikkiin kuviin liittyy kuvaajan omat muistot niin ympäristöstä kuin kuvaustilanteesta. Niinpä kommentit kuvien yhteydessä eivät ehkä paljon kerro, mutta katso kuvia ja anna kuvan kertoa.

Kuvattavaa voi löytyä makuuhuoneen ikkunan alta.

Kun ikää kerttyy, niin historia kiinnostaa aina vaan enemmän. Muistelee omaa lapsuuttaan ja nuorta kapinoivaa aikaa elämässään. Kuvat palauttavat mieleen asioita ja tunnelmia menneestä ajasta. 

Kuva on ikivanhan pohjalaistalon vintiltä ns. sivukomerosta, jonne on talteen pantu vanhoja esineitä. 

Kun laskee luonnonympäristön pois, niin ihminen on ympäristönsä tuote siksi että elinympäristö muokkaa ihmistä. Sen mitä näet vaikuttaa Sinuun enemmän kuin uskotkaan. Ja mitä näet? Maanpinnan yläpuolella näkemäsi ovat rakennukset. Niitä, jotka määrittävät millaisia rakennuksia ympärillämme on, pitäisi nimittää viihtyvyyden luojiksi - ei arkkitehdeiksi. Kuva Suomen arkkitehtuurin lippulaivasta ja symboolista. Eniten kehutusta ja ihaillusta rakennuksesta.

Toinen kuva pääkaupungin keskeiseltä aukealta. Voihan kysyä kummasta pidät enemmän?